"Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on
Ovi haassa olla vain pois valo on
Me talon kanssa kuunnellaan kun sade lyö ikkunaan
Voi kuinka me sinua kaivataan

Mä itkin vähän ku tiskasin ja lakaisin
Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin
Kun yksin sänkyyni kömmin talo naristi nurkkiaan
Voi kuinka me sinua kaivataan"
~ Eppu Normaali - Voi kuinka me sinua kaivataan ~

"Odottamatta olisi ollut paras
unta nähden yö
katselematta miten hitaasti tuo kuu kulkee"
~ Erja ~

Ninja oli sisareni Erjan kissa. Yksi rakkaimmista.
Ninja saapui hänelle 15.8.2005, ja hän löysi sen tienlaidasta yhdessä
emonsa ja kahden muun pennun kanssa. He palauttivat
pennut omistajalle joka aikoi tappaa nämä joten sisareni otti kaikki mukaansa.
Kahdelle muulle pennulle etsittiin uusi koti mutta Ninja pidettiin itsellä
sen syntymävian takia joka piti leikata.
Ninja oli sisareni perheelle erittäin rakas ja se osasi monia temppuja
mm. haki heitettyjä esineitä ja toi ne takaisin.

"Kolme on ääretöntä asiaa:
Taivas tähtineen,
Meri pisaroineen ja
Sydän kyynelineen."

Hiski poistui luotamme aivan liian nuorena, aivan liian yllättäin!
Sydän on turtana, miten voi käydä näin!
Sisarelleni jaksamista, pahalta tuntuu täälläkin.
Ehkäpä kysymyksiltä, kaipuulta ja surulta selvitään vielä jonain päivänä....
ja uskalletaan katsoa eteenpäin.

Hyvää matkaa Hiski (suukkoja ja halauksia)

"Älä seiso haudallain itkien; en ole siellä, nuku en. Jatkan elämääni tuhannessa tuulessa, olen timantinhohde lumessa. Olen aurinko, joka kultaa viljaa, syyssade, joka putoaa hiljaa. Kun heräät aamun hiljaisuuteen, olen ylitsesi maahan uuteen matkaavien muuttolintujen lento. Olen öisten tähtien loiste hento. Älä seiso haudallain itkien; en ole siellä - kuollut en."

( kirjoittaja tuntematon)

"Nyt olen vapaa ja mukana tuulen  saan kulkea rajoilla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento, olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa vaan luoksenne saavun mukana jokaisen nousevan aamun. Ja jokaisen tummuvan illan myötä, toivotan teille hyvää yötä."

(Eino Leino)

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle. Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä. Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.

Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.

Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä. Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...

(Kirjoittaja tuntematon)