Prinsessa Ruusunen

Kuoro: ♫       Tunnen sun, sut unessa kerran kohtasin.
Tunnen sun, sun katseesi kohtaan niin kuin tein ennenkin.
uni päättyy kun on unet vain unta, tietenkin

Vaan kun tunnen sun, käyt luokseni mun.
Ja taas uudestaan sua saan rakastaa
kuin ennenkin.

Kertoja:         Kaukaisessa maassa kauan sitten eli kuningas ja hänen kuningattarensa. Jo vuosia he olivat toivoneet lasta, ja vihdoin tämä onni heille suotiin. Syntyi tytär, ja he kutsuivat häntä nimellä Aurora.

Kuoro: ♫       On Aurora

Kertoja:         He nimesivät hänet aamun mukaan, sillä hän toi heidän elämäänsä onnen valon. Suuri juhlapäivä julistettiin koko kuningaskuntaan, että niin aateli kuin rahvas saisi suorittaa tervehdyksensä vauvaprinsessalle. Ja tarinamme alkaa tuona riemun päivänä.

Kuoro: ♫       Päivä riemun on, päivä riemun on
riemuiten käy juhla prinsessan on
lahjat tuo ja toivotukset  suo
näin kansa prinsessamme luo
Aurora, prinsessa maamme
kunnia suurin ja kallein
näin eläköön, näin eläköön
Aurora, prinsessa maamme

Terveyttä hälle, rikkautta hälle
Aurora, prinsessa maamme
on Aurora, on Aurora
terveyttä hälle, rikkautta hälle
Aurora, prinsessa maamme
näin eläköön, näin eläköön
Aurora, prinsessa maamme

Kertoja:         Ja tänä riemunpäivänä koko kuningaskunta juhlisti kauan odotettua kuninkaallista syntymää. Ja kuningas Stefanus ja hänen kuningattarensa toivottivat tervetulleiksi vanhan ystävänsä…

[fanfaari]

Kuuluttaja:      Hänen kuninkaallinen korkeutensa…. Kuningas Hubertus ja prinssi Phillip

Kertoja:         Hartaasti olivat kaksi hallitsijaa unelmoineet maittensa yhdistymisestä. Siksi he tänään ilmoittivat, että Phillip, Hubertuksen poika ja perijä, ja Stefanuksen tytär olisivat luvatut toisilleen. Siksi Phillip toi Auroralle lahjan nähden ensi kertaa tulevan morsionsa.

[fanfaari]

Kuuluttaja:      Heidän mitä kunnioitetuimmat korkeutensa… hyvät haltijakummit. Haltiatar Flora, haltiatar Fauna ja haltiatar Ilomieli!

Haltiat:           Aaah!

Ilomieli:          Voi pikkukultaa!

Haltiat:           Teidän korkeutenne….

Flora:             Lahjan yhden ojentaa kukin meistä nyt voi ja saa. Pieni prinsessa… minun lahjani on kauneuden lahja.

Kuoro: ♫       Lahjan kauneuden hius kuin kultaa aamujen huulet ruusun kalventaa käy kevät kanssansa näin ainiaan

Fauna:            Pikku prinsessa… Minulta saat laulun lahjan.

Kuoro: ♫       Lahjan kun laulun saa äänesi soi ainiaan lintu luokse laulun tuo sävelet kauneimmat saapuu sun luo

Ilomieli:          Ihana prinsessa, minun lahjani….

[tuuli puhaltaa ja salamat lyövät]

Flora:             Sehän on Pahatar!

Ilomieli:          Mitä se täältä tahtoo?

Flora:             Shhh

Pahatar:          Katsos aika häikäisevä tilaisuus Kuningas Stefanus. Kuninkaat, aateliset, säätyväki ja…. ha ha haa! Kuinka hauskaa. Jopa roskaväkeä (katsoo hyviin haltiattariin).

Ilomieli:          Mmmm….

Pahatar:          Olen hyvin ahdistunut, etten saanut kutsua.

Ilomieli:          Sinua ei ole kutsuttu!

Pahatar:          Ei kuts… ahh. Voi miten hankala tilanne. Toivon, että vain unohditte lähettää sen. Siinä tapauksessa on parasta, että lähden.

Kuningatar:     Ja… ette loukkaannu, teidän korkeutenne.

Pahatar:          En suinkaan, kuningatar. Ja näyttääkseni, että kaikki on hyvin, minä myös annan lapselle lahjan. Kuulkaa tarkkaan, te kaikki! Prinsessa tulee tosiaan kasvamaan kauniiksi ja kaikkien rakastamaksi. Mutta… Ennen kuin aurinko laskee hänen 16. syntymäpäivänään hän pistää sormensa värttinän piikkiin…. ja kuolee!!

Kuningatar:     Voi ei!

Pahatar:          Hah hah haa!

Stefanus:        Pysäyttää tuo olento!

Pahatar:          Perääntykää, te houkat! [ilkeää naurua]

Flora:             Älkää vaipuko epätoivoon. Ilomielellä on vielä lahja antamatta.

Stefanus:        Eli hän voi kumota tämän kamalan kirouksen!

Ilomieli:          Voi ei, kuningas!

Flora:             Pahattaren valta on liian voimakas

Fauna:            Mutta hän voi auttaa

Ilomieli:          Tuota…

Fauna:            Tee vain parhaasi, kulta

Flora:             Niin, ole hyvä

Ilomieli:          Ihana prinsessa… Jos Pahattaren taika tää sormesi sun lävistää, et loppua sä silloin nää. Kas, lohtunas on lahja tää. Ei kuoloon, mutta uneen vaan lahja tuo sut tuudittaa. Unesta heräät, kun tunnet sen, suudelman tosi rakkauden.

Kuoro: ♫       Kun rakkaus kaiken saa

Kertoja:         Mutta kuningas Stefanus, peläten tyttärensä puolesta, julisti heti, että valtakunnan jokainen rukki piti polttaa välittömästi. Ja näin myös tehtiin.

Flora:             Kaiken maailman hupsutuksia!

Fauna:            No tule juomaan kupillinen teetä, kulta. Olen varma että kaikki selviää.

Ilomieli:          Tuo rovio ei pysäytä Pahatarta.

Flora:             Ei tietenkään, mutta mikä pysäyttää..

Fauna:            Jos vaikka puhuisimme järkeä?

Flora:             Järkeä?

Ilomieli:          Pahattarellekko?

Fauna:            Ei hän voi olla kokonaan paha

Flora:             Oi, kyllä hän voi

Ilomieli:          Mmm… Tahtoisin muuttaa hänet lihavaksi sammakoksi!

Fauna:            Voi kulta. Tuo ei ollut kovin nätisti sanottu

Flora:             Sitä paitsi emme voi. Taikamme ei toimi sillä tavalla

Fauna:            Se voi tehdä vain hyvää; tuoda iloa ja onnea

Ilomieli:          Se tekisi minut onnelliseksi

Flora:             On oltava jokin keino! Ja onkin

Ilomieli ja Fauna:
Onko?

Fauna:            Mikä se on Flora?

Flora:             Minä aion… shhh! seinilläkin on korvat. Seuratkaa minua. Minä muutan hänet kukkaseksi.

Ilomieli:          Pahattaren?

Flora:             Ei, vaan prinsessan.

Fauna:            Voi, hänestä tulisi ihana kukkanen!

Flora:             Ettekö näe? Kukka ei voi pistää sormeaan.

Ilomieli:          Sillä ei ole sormia

Fauna:            Aivan oikein!

Flora:             Hän on täysin turvassa

Ilomieli:          Kunnes Pahatar tekee hallan

Flora:             Niin…. voi sentään

Fauna:            Hän aina tappaa kauneimmat kukkaset

Flora:             Se on totta. Hän arvaa, että teemme jotain sellaista

Ilomieli:          No, mitä hän ei arvaisi? Hän tietää kaiken.

Fauna:            Voi, ei ihan kaikkea. Pahatar ei tiedä mitään rakkaudesta, hellyydestä tai auttamisen ilosta. Joskus tuntuu, ettei hän ole oikein onnellinen.

Flora:             Sehän se! Totta kai! Ainoa asia, mitä hän ei ymmärrä eikä arvaa! Ja nyt on suunniteltava tarkkaan. Katsotaanpa. Puunhakkaajan mökki, niin se hylätty… kuningas ja kuningatar vastustavat, mutta selitämme, että se on ainoa keino…

Ilomieli:          Selitämme mitä?

Flora:             Kolmesta maalaistädistä kasvattamassa löytölasta syvällä metsässä…

Fauna:            Ooo.. sepä herttaista heiltä

Ilomieli:          Keitä he ovat?

Flora:             Kääntykää ympäri.

Fauna & Ilomieli:
Hui!

Fauna:            Hehän ovat me!

Flora:             Niin….

Ilomieli:          Niin kuin me kolme?

Flora:             Niin….

Fauna:            Hoidamme vauvaa

Flora:             Miksi ei?

Fauna:            Voi, minä pidän siitä

Ilomieli:          Niin niin mutta meidän pitää syöttää se….

Fauna:            … ja pestä ja pukea ja keinuttaa uneen! voi, se on ihanaa!

Ilomieli:          Luuletko, että osaamme?

Flora:             Jos ihmiset osaavat, osaamme mekin!

Ilomieli:          Ainahan me voimme taikoa

Fauna:            Aivan niin

Flora:             Ei, ei, ei! Ei taikoja! Minä otan ne sauvat heti! Ai niin, ja siivet myös.

Ilomieli:          Että elämme kuin kuolevaiset 16 vuotta

Flora:             Niin

Ilomieli:          Mutta… emme tidä, miten. Emme ole tehneet mitään ilman taikoja

Flora:             Juuri siksi Pahatar ei huomaa mitään

Ilomieli:          Mutta, kuka pesee ja keittää?

Flora:             Teemme kaikki osamme.

Fauna:            Minä pidän huolen vauvasta

Flora:             Anna se tänne, kulta. Tulkaa jo. On kerrottava kuningasparille heti.

Fauna:            Flora!

Ilomieli:          Flora!

Kertoja:         Ja niin kuningas ja kuningatar katsoivat raskain sydämin, kun heidän rakkain aarteensa, heidän ainoa lapsensa, katosi yön pimeyteen.

Kertoja:         Monta surullista ja yksinäistä vuotta kului kuningaskunnassa. Mutta prinsessan kuusitoistavuotispäivän lähestyessä koko valtakunta ryhtyi riemuitsemaan, sillä kaikki tiesivät että niin kauan kuin Pahattaren valtakunta kiellettyvuori jylisi hänen turhautunutta vihaansa oli hänen julma kirouksensa vielä täyttymättä.

Pahatar:          Se on uskomatonta! 16 vuotta eikä jälkeäkään. Eihän hän ole voinut vain kadota! Oletteko varma etsitte kaikkialta

Sika:              röh röh  Joo, joo kyllä mehän etsittiin kaikkialta

Örkki:            Joo, joo

Pahatar:          Entäpä kaupunki, metsät, vuoret

Sika:              Joo… Etsittiin öö.. vuoret, metsät ja röh röh talot katsotaans kaikki kehdot

Pahatar:          Kehdot?

Sika:              Kaikki kehdot hehee

Pahatar:          Kehdot! Kuulitko sinä sen lemmikkini. Kaikki nämä vuodet he ovat etsineet vauvaa. Aaah ha ha haa [nauraa räkäisesti]
Houkat, idiootit, imbesillit!! He ovat toivottomia, häpeäksi pahuuden voimille. Lemmikki olet viimeinen toivoni. Etsi kaukaa ja kauempaa, etsi kuusitoista vuotiasta tyttöä jonka hiukset ovat aurinkoa ja huulet ruusunpunaa. Mene äläkä petä minua

Kertoja:         Ja niin kuuteentoista vuoteen prinsessan olinpaikkaa ei tiedetty. Ja sillä välin puunhakkaajan mökissä hyvät haltiattaret toteuttivat suunnitelmaansa. Eläen kuten kuolevaiset he olivat kasvattaneet lasta omanaan ja kutsuivat häntä Ruususeksi.

[Ruusunen laulaa]

Kertoja:         Nyt hänen kuudentenatoista syntymäpäivänään hyvät haltiattaret olivat suunnitelleet juhlan ja jotain erikoisen hienoa yllätykseksi.

Ilomieli:          No mutta entäpä tämä?

Flora:             Tämän niistä minä valitsisin

Fauna:            Voi hän näyttää ihanalta siinä

Flora:             Minä suunnittelin hieman muutoksia tänne

Ilomieli:          Aha

Fauna:            Muista nätti ruusuke

Flora:             Niin.. ja korotetaan kaula-aukkoa

Ilomieli:          Siitä tulee sininen

Flora:             Voi ei, vaaleanpunainen.

Ilomieli:          Mut…

Flora:             Totta kait sitä pitää laskostaa

Ilomieli:          Niin mutta miten me saamme hänet pois talosta?

Flora:             Voi minä keksin jotakin?

Fauna:            [nauraa]

Ruusunen:       No jaa, ja mitä te kolme kultaa aiotte?

Ilomieli:          Aiotaan?

Fauna:            Aiotaan?

Flora:             Aiotaan? Tuota ööö tuota..

Fauna:            Me tuota tahdomme öö…. eee me me

Ilona:              Me tahdomme että poimit marjoja

Flora:             Aivan niin, marjoja

Ruusunen:       Marjoja?

Fauna:            Paljon marjoja!

Ruusunen:       Mutta minähän poimin marjoja eilen

Flora:             Ööö…  tarvitsemme lisää

Fauna:            Paljon, paljon lisää

Flora:             Niin… äläkä kiiruhda takaisin

Ilomieli:          Mutta älä mene liian kauas

Flora:             Älä puhu vieraille. Näkemiin kulta

Fauna:            Näkemiin

Ilomieli:          Näkemiin

Ruusunen:       Näkemiin

Ilomieli:          Näinköhän hän huomasi mitään

Flora:             No tietenkään ei, tulkaa oo kylläpä hän yllättyy. Oikea syntymäpäivä juhla

Fauna:            Oikea syntymäpäiväkakku

Flora:             Niin ja mekon josta prinsessa voi olla ylpeä

Ilomieli:          Minä haen taikasauvan

Flora:             Niin sinä… Sauvat?

Fauna:            Voi ei!

Flora:             Ei taikoja!

Ilomieli:          Mutta 16 vuotta on melkein kulunut

Flora:             Me emme ota sitä riskiä

Ilomieli:          Mutta en ole ikinä ennen leiponut sellaista kakkua

Flora:             Voi ei sinun tarvitse kulta

Fauna:            Minä aion leipoa kakun

Ilomieli:          Sinäkö?

Flora:             Hän on aina halunnut, ja tämä on viimeinen tilaisuus

Fauna:            Siihen tulee monta kerrosta ja vaaleansinisiä lemmikkejä

Flora:             Ja minä ompelen mekon

Ilomieli:          Mutta et osaa ommella, eikä hänkään leipoa

Flora:             Hoh hoh hoo. Se on helppoa

Fauna:            Seuraamme vain ohjeita kirjasta

Flora:             Käyhän tuohon. Saat auttaa sovituksessa.

Ilomieli:          Silti mielestäni meidän pitäisi taikoa.

Fauna: ♫        Pam pa pam paa… pa pam paa…
”Jauhoja, kolme kuppia…” Kup-kup-kuppia… OI!
Yksi… kaksi…. kolme

Ilomieli:          Mitä varten tuo on?

Flora:             No täytyyhän siinä olla reikä pohjassa

Fauna:            Niin, että jalat pääsevät läpi!

Ilomieli:          Se on vaaleanpunainen!

Flora:             Oo… ihana  sävy, eikö olekin?

Ilomieli:          Mutta minä tahdoin sinisen!

Flora:             No kulta, päätimme, että vaaleanpunainen on oikea

Ilomieli:          Sinä päätit! Mutta kun minä en halua…. voi Flora

Fauna: ♫        Tim ta tim ta
”Kaksi munaa, lisää varoen…”
Lisää…. no jaa

Ilomieli:          Minä en saa henkeä! Päästä minut täältä! Se on kauhea!

Flora:             Siksi koska se on sinun päälläsi

Fauna:            ”Nyt lisää yksi tls…” tls?

Ilomieli:          Yksi teelusikka

Fauna:            Yksi teelusikka, tietysti!

                      ♫ Ti ta ti ta ti tam…

Flora:             Oi, jestas, miten lapsi on kasvanut

Ilomieli:          On kuin vasta eilen olisimme tuoneet hänet tänne

Fauna:            Vain ihan pikkanen vauva

Ilomieli:          [niiskaus]

Flora:             Voi Ilomieli

Fauna:            Mikä ihme on hätänä, kulta?

Ilomieli:          Tämän päivän jälkeen hän on prinsessa, eikä meillä enää ole Ruususta.

Fauna:            Voi, Flora

Flora:             No, no, no. Me kaikki tiesimme, että tämä päivä tulisi

Fauna:            Miksi sen piti tulla niin pian?

Flora:             Loppujen lopuksi… saimmehan sentään 16 vuotta

Ilomieli:          16 ihanaa vuotta!

Flora:             Herranen sentään! Mehän olemme itkupillejä. Pian, hän tulee ennen kuin olemme valmiit

[Ruusunen hyräilee]

[lintu vastaa hyräilyyn]

Phillip:            Kuulitko tuon, Simson? Kaunista! Mikä se on? Tule, otetaan selvää! Noh, älä viitsi. Saat lisäannoksen kauroja. Ja pari porkkanaa. Ja matkaan..

[Ruusunen laulaa]

Phillip:            Huuuiii! Ei… kauroja

[Ruusunen laulaaa ja linnut visertävät]

Ruusunen: ♫   Ain mietin, ain mietin
ain mietin miks lintunenkin
toisen löytää ja kaukaa jo laulaa
hän näin valan lempiväisten
ain mietin, ain mietin
jos syömmeni laulaa
sen kuuleeko kaukaa
myös toinen, ken saapuu
ja tuo mulle rakkauden

Ruusunen:       Oi voi. Miksi minua kohdellaan edelleen kuin lasta?

Pöllö:             huu (kuka?)

Ruusunen:       Täti Frola ja Fauna ja Ilomieli. He eivät tahdo, että tapaan ketään, mutta tiedättekö? Minä narrasin heitä. Sillä olen tavannut erään

Pöllö:             Huu? (kenet?), huu, huu

Ruusunen:       Oh… prinssin. No hän on pitkä ja komea ja … ja niin romanttinen. Oi, me kävelimme ja keskustelimme. Ja juuri ennen hyvästejä hän ottaa minut syliinsä…. ja sitten… minä herään. Kyllä, se tapahtuu vain unessa. Mutta sanotaan, että uni joka toistuu muuttuu todeksi. Ja olen nähnyt hänet niin monta kertaa.

[Ruusunen hyräilee]

[Orava ja pöllö ottavat prinssin märän viitan oksalta kuivaamasta]

Pöllö:             Hu hu hu hu huu!

Phillip:            Tiedätkö, Simson… Siinä äänessä oli jotain outoa… se oli liian kaunis ollakseen totta. Ehkä se oli joku mystinen olento, metsänhenki tai …. (prinssi näkee kun eläimet vievät sen vaatteet) seis pysähtykää!

[Linnut visertävät]

Pöllö:             Hu hu huu!

Ruusunen:       Sehän on unelmieni prinssi! Heh heh heh… Teidän korkeutenne

♫                   La la la la dii daa
Tiedätkö, en saisi puhua vieraiden kanssa. Mutta olemme kohdanneet kerran.
Tunnen sun sut unessa kerran kohtasin
tunnen sun, sun katseesi kohtaan niin kuin tein ennenkin
aamu saapuu kun on unet vain unta tietenkin
vaan kun tunnen sun käyt luokseni mun
ja taas uudestaan sua saan rakastaa kuin ennenkin
Laa laa, laa laa la da da daa daa
vaan kun tunnen sun käyt luokseni mun ja taas uudestaan

Phillip: ♫        Sua saan rakastaa kuin ennenkin

Ruusunen:       Oh..!

Phillip:            Olen todella pahoillani. En aikonut säikyttää.

Ruusunen:       Oi, en minä sitä. Tarkoittaa, että olette….

Phillip:            Olen vieras.

Ruusunen:       Niin

Phillip:            Mutta etkö muista? Olemme kohdanneet kerran

Ruusunen:       Me olemme?

Phillip:            No mutta totta kai, sanoit niin itse. Kohtasimme unessa

♫                   Tunnen sun sut unessa kerran kohtasin
tunnen sun sun katseesi kohtaan niin kuin tein ennenkin

Kuoro: ♫       Aamu saapuu kun on unet vain unta tietenkin
vaan kun tunnen sun käyt luokseni mun ja taas uudestaan
sua saan rakastaa kuin ennenkin

Phillip:            Kuka olet? Mikä on nimesi?

Ruusunen:       Mmmh? Oi… minun nimeni… se… sehän on… voi ei! En voi! Näkemiin

Phillip:            Mutta milloin näemme taas?

Ruusunen:       Emme ikinä! Ikinä

Phillip:            Ikinä?

Ruusunen:       No… ehkä joskus

Phillip:            Milloin, huomennako?

Ruusunen:       Oi, ei! Tänä iltana

Phillip:            Missä?

Ruusunen:       Mökissä…. laaksossa!

Fauna: ♫        Ta tam ta tam
Noin. Hups! No mitä pidätte siitä?

Flora:             No sehän… on kovin erikoinen kakku, eikö olekin?

Fauna:            Niin, se on paljon tukevampi kun olen paistanut sen

Flora:             Totta kai, kulta. Mitä pidät mekosta?

Fauna:            Noo, se… ei ole ihan samanlainen kuin kirjassa, eikö totta?

Flora:             Voi minä parantelin sitä. Mutta ehkä se kaipaisi vielä röyhelöitä. Mitä luulet?

Fauna:            Tuota, niin varmaan. Mitä sinä sanot Ilomieli?

Ilomieli:          Sanon, että minusta tämä pelleily riittää jo! Pitäisi ajatella Ruususta ja mitä hän pitää tästä sotkusta! Olen samaa mieltä mitä olin alun perinkin. Menen hakemaan taikasauvat.

Fauna:            Tiedätkö, hän taitaa olla oikeassa

Ilomieli:          Tässä ne ovat! Aivan kunnossa.

Flora:             To, top, top, top. Ole varovainen Ilomieli! Pian sulje ovi! Fauna Sulje ikkunat. Tukkikaa kaikki raot. Täytyy olla varovaisia. Ja nyt hoida sinä kakku.

Ilomieli:          Kun minä…

Flora:             Siivoat huoneen. Ja minä teen mekon!

Ilomieli:          Vauhtia sanko, luuta ja moppi, siivotkaa tämä sotkuinen koppi.

Flora:             Ja nyt teemme kauniin mekon, ihan prinsessalle sopivan.

Fauna:            Munat, maito ja jauhot. Tehkää niin kuin kirjassa sanotaan. Minä sytytän kynttilät

Ilomieli:          Voi, ei vaaleanpunaista! Vaan sininen!

Flora:             Ilomieli! Vaaleanpunainen

Ilomieli:          Sininen

Flora:             Vaaleanpunainen

Ilomieli:          Sininen

[Ilomieli ja Flora aloittavat väritaistelun puvun väristä]

[Korppi huomaa värisuihkut talon piipusta]

Flora:             Voi katso nyt mitä teit!

Fauna:            Kuulkaa!

[Ruusunen laulaa]

Ilomieli:          Se on Ruusunen!

Flora:             Hän tuli takaisin! Jo riittää leikkiminen! Vaaleanpunainen. Ja nyt piiloon pian!

Ilona:              Sininen!

Ruusunen:       Täti Flora!

Flora:             Jestas sentään! Kuka jätti mopin käyntiin?

Ilomieli:          Stoppi, moppi!

Ruusunen:       Täti Flora! Fauna! Ilomieli! Missä te olette?

Tädit:             Yllätys, yllätys!

Fauna:            Hyvää syntymäpäivää

Ruusunen:       Voi teitä kultia! Tämä on elämäni onnellisin päivä! Kaikki on niin ihanaa! Kun vielä tapaatte hänet.

Fauna:            Hänet?

Ilomieli:          Ruusunen

Flora:             Siis jonkun vieraan

Ruusunen:       Voi, ei hän vieras ole. Kohtasimme kerran

Flora:             Niinkö?

Ilomieli:          Missä?

Ruusunen:       Kohtasimme unessa

♫                   Tunnen sun sut unessa kerran kohtasin
la la laa

Fauna:            Hän on rakastunut!

Ilomieli:          Voi ei

Flora:             Tämä on kamalaa

Ruusunen:       Miksi? Olenhan sentään kuudentoista

Flora:             En tarkoita sitä

Fauna:            Sinulla on jo sulhanen

Ruusunen:       Sulhanen

Ilomieli:          Syntymästäsi lähtien

Fauna:            Prinssi Phillip, kulta

Ruusunen:       Sehän on mahdotonta! Kuinka voisin naida prinssin? Pitäisi olla…

Ilomieli:          … Prinsessa!

Fauna:            Ja sinä olet, kulta!

Flora:             Prinsessa Aurora! Tänä iltana viemme sinut isäsi kuningas Stefanuksen luokse.

[Korppi kuulee tämän ja lentää tiehensä]

Ruusunen:       Mutta en voi! hän tulee tänä iltana! Lupasin tavata hänet

Flora:             Olen pahoillani lapsi, mutta te ette saa enää kohdata

Ruusunen:       Voi ei! Ei! En saata uskoa! Ei…

[Ruusunen itkee ja juoksee pois]

Ilomieli:          Ja me kun luulimme, että hän ilahtuisi

Stefanus:        Häntä ei näy vielä, Hubertus.

Hubertus:       Ei tietenkään. Puoli tuntia auringonlaskuun. Mainiota lintua! No, lopeta. Piristy! Taistelu on ohi. Tyttö on yhtä kuin täällä

Stefanus:        Olen pahoillani, mutta 16 vuotta huolta tietämättä…

Hubertus:       Ollutta ja mennyttä! Tänä iltana malja tulevaisuudelle! Olen pantannut tätä pulloa 16 vuotta! Tässä! Tulevaisuudelle!

Stefanus:        Oikein Hubertus! Tulevaisuudelle!

Hubertus:       Skool!

Stefanus:        Skool!

Hubertus: ♫   On maljamme tää

Stefanus: ♫ On eessämme juhla

Hubertus: ♫   nyt huolemme jää

Stefanus ja Hubertus: ♫

                      Kun lastemme liitto näin maat yhdistää
skool, skool, skool!

Hubertus:       Hyvää vuosikertaa! Ja nyt uudelle kodille!

Stefanus:        Uudelle kodille?

Hubertus:       Kyyhkyläiset tarvitsevat kuherruspaikan, kodin, jossa kasvattaa omia lapsia

Stefanus:        Olettaisin, että aikanaan…

Hubertus:       Totta kai! Kodille! Skool!

Stefanus:        Skool!

Hubertus: ♫   Nyt kodin he sai

Stefanus: ♫    Se loistossaa päihittää palatsit ain

Hubertus: ♫   Pannaan lasi täyteen, hah, oli vaahtoa vain

Stefanus ja Hubertus: ♫
Skool, skool, skool

[soittaja jatkaa soittamista]

Hubertus:       Pohjapiirrokset!

[soittajalle tulee hikka ja esitellessään pohjapiirustuksia melkein kaatuu Stefanuksen päälle]

Hubertus:       No mitä pidät? Ei mitään liian prameaa. 40 huonetta, tanssisali…. semmoinen lepomökki

Stefanus:        Tarkoitatko, että rakennat sitä jo?

Hubertus:       Valmis! Kokonaan! Kyyhkyläiset muuttavat huomenna.

Stefanus:        Huomenna, mutta he eivät ole naimisissa vielä!

Hubertus:;      No, se hoidetaan tänä iltana. Häille!

Stefanus:        Hetkinen, Hubertus! En ole edes nähnyt tytärtäni, ja sinä riistät häntä minulta!

Hubertus:       Saathan sinä poikani, vai mitä?

Stefanus:        Kyllä, mutta…

Hubertus:       Tahdothan nähdä lapsenlapset?

Stefanus:        Totta kai…

Hubertus:       Ei ole aikaa hukata. Emme nuorru tästä. Siis häille!

Stefanus:        Koitahan olla järkevä Hubertus. Eihän Aurora tiedä vielä mitään tästä

Hubertus:       Entäs sitten?

Stefanus:        No… se saattaa olla aika järkytys

Hubertus:       Järkytys… Minun poikaniko järkytys? Mitä vikaa on minun Phillipissäni?

Stefanus:        Ei mitää Hubertus, tarkoitin vain…

Hubertus:       Miksei tyttäresi pidä minun pojastani

Stefanus:        No no

Hubertus:       En ole varma, että poikani pitää tyttärestäsi!

Stefanus:        Kuulepas nyt…

Hubertus:       En ole varma, että lapsenlapseni tahtovat sinua isoisäksi!

Stefanus:        Sinä kohtuuton, mahtaileva, kovaääninen kiukkupussi!

Hubertus:       Sinä sinä! Kohtuuton? Mahtaileva? En garde, hyvä herra!

Stefanus:        Minä varoitan, Hubertus, tämä on sotaa!

Hubertus:       Eteenpäin! Taistoon! Kunniaan!

Stefanus ja Hubertus:
Heh heh heh hee!

Hubertus:       Mistä tässä oikein olikaan kyse?

Stefanus:        Ei mistään Hubertus, ei kerrassaan mistään!

Hubertus:       Lapset rakastuvat kumminkin toisiinsa!

Stefanus:        Niin täsmälleen, ja mitä lapsenlapsiin tulee, kuninkaalliset kirvesmiehet saavat aloittaa kehdon huomenna

Hubertus:       Mainiota! Saadaan tehdä niitä useampia

Stefanus:        Tietysti! Kirvesmiesten killalle!

[outoja ääniä, kuninkaat löytävät soittajan sammuneena pöydän alta]

Kuuluttaja:      Hänen kuninkaallinen korkeutensa prinssi Phillip!

Hubertus:       Phillip! Phillip! Phillip! Phillip! Seis! Vauhtia, poika! Vauhtia! Laita jotain edustavampaa! Et voi tavata tulevaa morsiantasi tuon näköisenä!

Phillip:            Mutta olen tavannut hänet isä

Hubertus:       Ai olet? Missä?

Phillip:            Kohtasimme unessa
♫ Laa laa laa

Hubertus:       Lopeta! Lopeta jo! Päästä minut alas! Ja nyt mitä on tämä uni hömpötys?

Phillip:            Ei se ollut unta. Minä todella kohtasin hänet.

Hubertus:       Prinsessa Aurora! Hyvä luoja, on kerrottava Stefanukselle…

Phillip:            En sanonut, että hän oli Aurora

Hubertus:       Sanoin niin aivan selvästi…

Phillip:            Sanoin tavanneeni tytön jonka kanssa menen naimisiin. En tiedä kuka hän oli, maalaistyttö luulisin.

Hubertus:       Maalaistyttö? Oletko naimassa…. Voi Phillip, lasket leikkiä! Eikö laskekkin (kysyy hevoselta)? Ei, et voi tehdä tätä minulle! Luovut kruunusta, valtakunnasta… tytön takia! Pyhä Yrjö, se ei käy! Olet prinssi ja menet naimisiin prinsessan kanssa!

Phillip:            No isä, olet vanhanaikainen. Elämme 1300-luvulla. Nykyään….

Hubertus:       Nykyään minä olen kuningas ja määrään sinut tulemaan järkiisi!

Phillip:            Ja naimaan rakastamani tytön!

Hubertus:       Juuri niin

Phillip:            Näkemiin isä

Hubertus:       Näkemiin isä… naimaan rakastamani… voi ei, ei, ei, ei! Phillip, seis! Tule takaisin! Phillip, Phillip! Voi, voi. Miten voin kertoa tämän Stefanukselle?

Flora:             Tulkaa nyt. Shh. Hyvä on. Tänne näin, kulta

Ilomieli:          Puh!

Flora:             Lukitse ovi, Ilomieli. Fauna, vedä verhot. Ja nyt, kultaseni, istu vain tähän. On yksi lahja vielä, pieni Ruusunen. Merkki kuninkaallisen. On oikeus kruunuun syntymäsi, sen kanto sinun tehtäväsi.

[Ruusunen itkee]

Fauna:            Voi kulta…

Flora:             Tulkaa. Annetaan hänen olla hetken yksin.

Ilomieli:          Hän suree tapaamaansa poikaa

Fauna:            Mitä ihmettä me oikein teemme?

Ilomieli:          En ymmärrä, miksi hänen pitäisi naida joku prinssi

Fauna:            No se ei ole meidän päätettävissämme. Ehkä Stefanukselle pitäisi kertoa pojasta

Ilomieli:          No miksi emme?

Flora:             Kuulkaa! Pahatar! Ruusunen!

Haltiat:           Ruusunen!

Fauna:            Miksi me jätimme hänet yksin?

Kaikki:           Ruusunen!

Fauna:            Tässä!

Haltiat:           Ruusunen, ruusunen! Missä olet? Ruusunen, Ruusunen, Ruusunen….
Älä koske mihinkään!

Pahatar:          Kosketa piikkiä. Kosketä sitä käsken!

Haltiat:           Aaah!

Pahatar:          Surkeat, kurjat houkat, luulitte voittavanne Pahattaren, kaiken pahuuden rakastajattaren! No, tässä on rakas prinsessanne! Hah hah hah haa…. hah hah haaa…

Haltiat:           Ruusunen!

Flora:             En anna tätä itselleni ikinä anteeksi

Fauna:            Se oli meidän kaikkien syy [nyyhkyttää]

Hubertus:       Kuule Stefanus, on eräs asia, joka minun on pakko kertoa

Stefanus:        Ei nyt Hubertus

Hubertus:       Se koskee Phillippiä

Stefanus:        Phillip… ai niin! Missä poika on?

Hubertus:       Sitä juuri yritin kertoa!

Stefanus:        No kutsu hänet välitömästi! Shh!

[fanfaari]

Kuuluttaja:      Aurinko on laskenut! Valmistautukaa vastaanottamaan prinsessanne

[musiikkia ja riemun huutoja]

[haltiattaret itkevät Ruususen sängyn laidalla ]

Fauna:            Kuningas Stefanus-parka ja kuningatar

Ilomieli:          Heidän sydämensä särkyy, kun he kuulevat

Flora:             He eivät kuule

Fauna:            Eikö?

Flora:             Me nukutamme heidät kaikki siksi kunnes Ruusunen herää. Tulkaa

Kuoro: ♫       uinuu Ruusunen
hius kuin kultaa aamujen
huulet ruusun kalventaa
saa nähdä unta nyt rakkaimmastaan
kerran saapuu hän, ratsullaan ratsastaa
suudelma herättää Ruususen
uinuu siihen päivään tää maa
suudelma herättää Ruususen
uinuu siihen päivään tää maa

Hubertus:       Juttelin Phillipille… hänen sydämensä veikin joku… maalaistyttö

Flora:             Maalaistyttö! Kuka? Missä he tapasivat?

Hubertus:       Hän vain kohtasi maalaistytön…

Flora:             Missä?

Hubertus:       Kohtasivat… unessa….

Flora:             Kohtasivat unessa… Ruusunen! Prinssi Phillip! Tulkaa! Meidän on palattava mökille!

[Prinssi Phillip viheltelee ja ratsastaa mökille]

Pahatar:          Sisään.

[nujakointia… Pahattaren kätyrit sitovat prinssin]

Pahatar:          No jaa. Tämäpä vasta yllätys! Asetan pyydykseni rahvaalle ja katso… Saankin prinssin! Viekää hänet! Mutta varoen, lemmikit varoen. Minulla on suunnitelmia vieraallemme.

Haltiat:           Ooh! Pahatar!

Ilomieli:          Hänellä on prinssi Phillip!

Flora:             Kielletyllä vuorella

Fauna:            Mutta emme voi… mennä sinne

Flora:             Me voimme. Ja meidän täytyy!

Pahatar:          Mikä sääli ettei prinssi Phillip ole täällä juhlimassa kanssamme. Tule mennään tyrmään piristämään häntä.
Älähän nyt prinssi Phillip. Miksi niin surullinen? Loistava tulevaisuus odottaa sinua. Olet vielä kerran tämän ihastuttavan sadun sankari. Katso! Kuningas Stefanuksen linna. Ja sen korkeimmassa tornissa uneksimassa tosi rakkaudestaan prinsessa Aurora. Mutta katsos kohtalon oikkua! Sehän on se maalaistyttö ken voitti prinssin sydämen. Hän on todellakin mitä ihanin neito. Aamun kultaa hiuksissaan, huulet ruusuakin punaisemmat. Iättömässä unessaan luottavaisena. Ja ne vuodet vierivät, mutta sata vuotta rakastuneelle on vain yksi päivä ja nyt tyrmän ovat aukenevat ja prinssimme rientää matkaan ratsastaen uljaalla oriillaan, urhea sankari, suoraselkäisenä, herättämään morsiantaan rakkauden esisuudelmalla. Todistaen, että tosi rakkaus voittaa kaiken! Hah hah haa!!

Ilomieli:          Sinä senkin…

Pahatar:          Tulehan lemmikkini. Jätetään urhea prinssi näihin aatoksiin. Mitä palkitsevin päivä. Ensimmäistä kertaa 16 vuoteen minä nukun hyvin.

Flora:             Shh! Ei aikaa selittää. Odota prinssi Phillip! Tosi rakkauden tiellä on vielä paljon vaaroja, jotka sinun on vielä kohdattava. Joten aseistaudu tällä maagisella hyveen kilvellä, ja totuuden miekalla. Nämä oikeuden aseet kukistavat pahan. Tule, on kiire!

[Korppi löytää pakenijat ja varoittaa raakkumalla]

Flora:             Phillip, varo!

Pahatar:          Hiljaa! Sinä käske noutaa heti…. ei! Ei!

Haltiat:           Varo, Phillip!

Flora:             Vauhtia Phillip!

Pahatar:          Hautansa olkoo okainen metsä. Nouskoon ne pilvien sydämestä. Palvele kirous, on käskyni suuri, ympäri linnan luo tappura muuri! Ha ha haa!

Pahatar:          Ei! Se ei ole mahdollista! Nyt on vastassasi Pahatar, prinssi, ja kaikki helvetin voimat! Hah hah hah haaaaaaa…….

Flora:             Ylös! Tännepäin!

Flora:             Totuuden miekka nyt hetkesi koittaa! Pahuus kuolee ja hyvyys voittaa!

[Pahatar kirkuu]

[Phillip herättää Ruususen esisuudelmalla]

Stefanus:        Pyydän anteeksi Hubertus. Tämä viini… eli siis… olit sanomassa…

Hubertus:       Ai olin? Aivan niin! Tuota, tuota… Loppujen lopuksi, Stefanus, elämme 1300-luvulla

Stefanus:        Niin taisit sanoa sen juuri äsken

Hubertus:       No mennäkseni asiaan… minun poikani Phillip sanoo naivansa…

[fanfaari]

Stefanus:        Se on Aurora! Hän on täällä!

Hubertus:       Ja… ja… ja… Phillip!

[Ruusunen juoksee syleilemään äitiään ja antaa poskisuudelman Hubertukselle]

Hubertus:       Mitä tämä tarkoittaa, poika? En ymmärrä

[Haltiat niiskuttavat kun katsovat nuoren parin tanssia]

Flora:             Voi Fauna, mikä hätänä kulta?

Fauna:            Voi rakastan onnellisia loppuja!

Flora:             Niin minäkin… oh! Sininen… Vaaleanpunainen!

Ilomieli:          Sininen….

[Flora ja Ilomieli taikovat vuorotellen Ruususen puvun siniseksi ja vaaleanpunaiseksi}

Kuoro: ♫       Tunnen sun, sut unessa kerran kohtasin.
Tunnen sun, sun katseesi kohtaan niin kuin tein ennenkin.
Aamu saapuu, kun on unet vain unta, tietenkin.
Vaan kun tunnen sun, käyt luokseni mun.
Ja taas uudestaan sua saan rakastaa
kuin ennenkin.